README 4/23 - Oman ajan tärkeydestä ja pelivinkki rentoutujalle

Nämä tekstit ovat READMEn numerosta 4/23. Koko lehden ja kaikki muut numerot löydät arkistostamme

Akkujen lataus

Sami Sidoroff

🎶Tosi kiva käydä sitseil, vujuil,
approil, bissel, Kjyril, excuil,
bileis, rissel, klussel, saunas,
kokous, jatkot, jatkojen jatkot! 🎶

Yllä oleva katkelma sointuu jotenkuten Antti Tuiskun “Rahan takii” -kappaleen tahtiin.

Syksy on tullut ja mennyt ja pikkujoulukausikin jo tupruttaa menemään, mutta tapahtumat alkavat pikkuhiljaa hiipumaan. Ja hyvä niin. Niin paljon kuin pidänkin ihmisten näkemisestä ja tapahtumissa käymisestä, minulla on vain rajalliset energiavarastot. Välillä on maailman mukavinta vain vetäytyä kaikesta menosta ja keskittyä oleskeluun ja omiin hassuihin pieniin rutiineihin. Se on vähän kuin lataisi akkuja pistämällä aivot narikkaan, tai no tässä tapauksessa laturiin.

Tänä syksynä olin aliarvioinut tapahtumien määrän sekä ainejärjestön, että osakunnan kautta ja se näkyi välillä arjen jaksamisessa. Tapahtumat itsessään olivat hauskoja kun niihin meni, mutta kun viikossa alkaa niitä olemaan enemmän kuin kolme, niin jossain kohtaa se raja tulee vastaan. “Normaalitilanteessa” kun tapahtumia on ehkä yksi tai kaksi maksimissaan per viikko, pystyy hyvin tasapainottelemaan omien rutiinien ja menojen kanssa. Jopa kouluhommiakin tulee välillä tehtyä “:D”.

Kuten jo mainitsinkin, itselläni akkujen lataaminen toteutuu lähinnä sillä, että pääsee tekemään omia päivittäisiä rutiineja ilman häiritseviä, aikataulutettuja menoja. Herään samoihin aikoihin, juon kahvin ja syön rutiininomaisesti juuri siihen aikaan kuin itse sen määrittelen. Jostain syystä omat suhteellisen tiukat rutiinit rentouttavat ja antavat tilaa palautua kovasta opiskelusta tai runsaasta sosialisoinnista.

Toisilla voi olla muita tapoja rentoutua ja irtautua menosta ja meiningeistä kuten pötköttely, kirjan lukeminen kaikessa rauhassa tai ihan kivan pelin pelailu. Mutta tärkeintä onkin, että se rentoutuminen tapahtuu ja akkuja saadaan ladattua! Meillä yliopistossa lomia ei juurikaan ole, joten vuodenvaihteen opetustauko tulee monellekin tarpeeseen. Eteläisen Suomen sää onkin siunannut meitä ihanan valaisevalla lumipeitteellä joten joulufiilikseen tuudittautuminen onnistuu kädenkäänteessä.

Tartu siis glögiin ja pipariin ja heitä aivot latausnarikkaan, jotta ensi vuonna jaksaa taas sekä opiskelun, että tapahtumien parissa! Ota vaikka mallia AI -generoidusta norpasta!

Peliarvostelu: Dave the Diver

Tony Lam
Juttu ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä

Arvosana: 9/10

Dave the Diver on indie-peli, jossa olet Dave, sympaattisen hassu sukeltaja, joka myös pyörittää sushiravintolaa yhdessä NPC-kokki Banchon kanssa.

Pelin tajuaminen ja aloittaminen ei ole lainkaan hankalaa, vaan se on tehty helposti opittavaksi kiitotieksi. Peli ei turhauta pelaajaa heti ekoilla metreillä, toisin kuin Elden Ring (itse kuolin viisi kertaa ekojen minuuttien aikana).

Pelin upeat 2D-pikseligrafiikat ja hienot merenalaiset maisemat yllättävät positiivisesti. Tyyliltään se muistuttaa mielestäni paljon Terrariaa.

Pelaajalla on käytössään ns. älypuhelin, joka toimii kuin pelin menuuna. Pelin edetessä sinne avautuu jatkuvasti uusia ominaisuuksia, jotka helpottavat esimerkiksi sushiravintolan pyörittämistä.

Pelin open world tyyppinen kartta, eli tässä tapauksessa meri, on sopivan kokoinen. Se antaa pelaajalle vapauden tutkiskella meren eri kolkkia, kalastaa vaikkapa haikaloja, mustekaloja, nemokaloja,  you name it..., kuitenkaan uuvuttamatta pelaajaa sen laajuudellaan.

Peli imaisee mukaansa, progressio on hienosti suunniteltu ja se on looginen. Jokaisella pelikerralla oppii jotain uutta ja pääsee tekemään uusia asioita.

Dave the Diver on humoristinen, rento ja kaikin puolin mukava peli, joka tarjoaa rentouttavia pelihetkiä vastapainoksi vaikkapa koulunkäynnille. Se onkin ehdottomasti hankinnan arvoinen peli, ehkäpä jopa vuoden parhaimpia mitä olen pelannut.